Die Ersten Tiere

Otsikkokuva: MT_199_A, tuntematon

Kuva 2: Tuntematon

Franz Marcin isä oli taidemaalari Wilhelm Marc, joka oli tunnettu lähinnä maisema- ja muotokuvamaalarina.

Franz Marc opiskeli vuosina 1900–1903 Münchenin kuvataideakatemiassa ja alkoi tämän jälkeen vapaaksi taiteilijaksi. Hänen taiteilijauransa alkuvaiheen tärkeimpiä esikuvia olivat ranskalaiset impressionistit sekä Paul Gauguin ja Vincent van Gogh. Marc itse kehittyi ekspressionistisen tyylisuunnan edustajaksi ja häntä on pidetty eräänä merkittävimmistä 1900-luvun saksalaisista taidemaalareista.

Vuosina 1911–1914 Marc oli yksi”Der Blaue Reiter” ( Sininen ratsastaja ) -taiteilijayhdistyksen johtohahmoista. Kyseessä oli saksalaisten ekspressionististen taiteilijoiden ryhmittymä, johon kuuluivat myös muun muassa tunnetut nimet Vasili Kandinski ja August Macke. Der Blaue Reiterin aikana Franz Marc loi kaikki tunnetuimmat teoksensa. Alkuaikoina hänen mieliaiheitaan olivat eläimet, joiden hän katsoi kuvastavan luonnollisuutta ja viattomuutta. Hän kuvasi töillään paratiisia sellaisena kuin se oli ennen ihmisen turmelevaa vaikutusta. Vuonna 1914 hän hylkäsi myös eläinaiheet ja siirtyi kohti puhtaan abstraktia tyyliä.

Marcin, kuten myös Kandinskin johtavana ajatuksena oli pitää taidetta väylänä näkymättömään hengelliseen todellisuuteen. Tämä merkitsi muunmuassa luopumista luontoa jäljittelevästä värimaailmasta. Tämä merkitsi sitä, että väreillä voitiin tuoda esiin asioiden syvempiä merkityksiä. Marc kehitti jopa oman väriteorian, jossa sininen kuvasi miehisyyttä ja järkeä, keltainen naisellisuutta ja aistillisuutta, punainen materiaa ja voimaa.

Kuvaavaa Marcin kunnianhimoisille taiteellisille tavoitteille oli se, että hän haaveili taulujensa olevan eräänlaisia uuden henkisemmän aikakauden alttaritauluja, joiden edessä tulevaisuuden ihmiset voisivat hiljentyä. Mielenkiintoinen näkökulma on tässä tuoda esille avoin kysymys Marcin suhteesta utopiaan ja parapsykologiaan. Nämä kaksi näkemystähän olivat ennen Ensimmäistä maailmansotaa ja sitten sotien välin huomattavasti voimakaammin esillä kuin näköalattomalla 2000-luvulla.

Utopioista pasifismin varsinainen hautomo oli kuitenkin vasta tuo I maailmansota. Valitettavasti kuten niin monet muutkin taiteilijat, myös Marc lähti vuonna 1914 innokkaana sotaan. Pian hän kuitenkin huomasi sodan mielettömyyden ja toivoi sodan päättymistä, jotta hän voisi jatkaa taiteellisten päämääriensä toteuttamista.

Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta Marcin aikalaista Otto Dixiä, joka oli myös tunnettu saksalaisena expressionistina ja lähti samana vuonna vapaaehtoisena sotimaan. Hän päätyi sodan mielettömyyden suhteen hyvin samoihin johtopäätöksiin Marcin kanssa ja toteutti myöhemmin pasifistista näkemystään niin vahvasti, että joutui vuonna 1933 konfliktiin Saksan natsihallinnon kanssa. Osa Dixin teoksista määrättin jopa tuhottavaksi, mutta hän itse selvisi hengissä kummatkin maailmansodat, päinvastoin kui Marc.

Marc kaatui Verdunissa vuonna 1916. Hänet on haudattu Münchenin eteläpuolella sijaitsevaan Kochel am Seen kylään, jossa nykyään sijaitsee myös Franz Marc -museo.

jt

Mukailtu lähde:Wikipedia Suomi