Keräilijän tervehdys lukijalle
Arvoisa lukija. Nämä kotisivut on luotu sinulle,
joka olet kiinnostunut Elvi Maarnin taiteesta.
Syy kotisivujen luomiseen on yksinkertainen:
Ensikerran Maarnin taiteeseen tutustuttuani, aloin
etsiä tietoja taiteilijasta, mitä vain tietoa, mutta mistään
ei tahtonut löytyä. Onneksi PINX kirjasarja toi jotain
lohtua tähän onnettomaan tilanteeseen.
Vuoden 1945 taiteen vuosikirja oli myös hyvä löytö.
Pyrkimykseni on kerätä materiaalia, sekä taiteilijan
töistä, että hänen pitkän elämänsä vaiheista.
Mikäli sinulta löytyy tietoja, jotka haluaisit näille täysin
yksityisille sivuille, lähetä toki sähköpostia.
Keräilijän ominaisuudessa olen myös kiinnostunut
hankkimaan Elvi Maarnin teoksia.
Ystävällisin terveisin
Mikko Yrjölä
Elvi Maarni - elämä ja taide
Elvi Maarni syntyi v. 1907 Helsingissä, jossa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Lapsuudenkoti oli täynnä taidetta ja jo pienenä tyttönä Maarni oli suuresti kiinnostunut piirtämisestä ja maalaamisesta.
Hänen isänsä, myöhemmin Otavan syväpainon teknisenä johtajana toiminut Theodor Michelsson, työskenteli 1800 luvun viimeisinä vuosina, sekä vielä 1900 luvun alun Tilgmannin kuparipainossa. Näinä vuosina Theodor Mickelsson vedosti grafiikkaa mm. Edelfeltille, Gallen-Kallelalle ja Simbergille.
Ensimmäiset kokemukset maalaustyöstä Elvi Maarni (silloin vielä Mickelsson) sai hänen isänsä maalausharrastuksen kautta. Theodori maalattua, sai Elvi maalata väripaletille jääneillä väreillä postikortteja. Ensimmäiset omat värit Elvi sai Edelfeltin jäämistöstä saadusta värilaatikosta.
Keskikoulun jälkeen löytyi Otavan syväpainolaitoksesta työpaikka 18:sta vuodeksi. Ensimmäiset kaksi vuotta menettelivät, mutta sen jälkeistä aikaa retusoijana Otavalla Elvi kuvailee elämänsä piinallisimmaksi ajaksi. Asiaa ei helpottanut isän toimiminen esimiehenä. Elvin ja Theodorin välit olivat toki kunnossa, mutta työskentely isän komennossa tuskin olisi kovinkaan monen nuoren ihmisen unelma.
Isänsä, joka Tilgmannilla työskennellessään oli tutustunut taiteilijoihin, ja nähnyt taiteilijan elämän kääntöpuolen, ei Elville taiteilijan elämää suositellut. Monista varoituksista huolimatta jätti Elvi vakituisen työnsä Otavalla, ja aloitti täysipäiväisenä taiteilijana. Opiskelun taiteilijaksi olisi Elvi halunnut alkavan Ateneumin taidelinjalla, mutta koska opiskelijat valittiin pääasiassa ylioppilaiden joukosta, ei Elvi koskaan mahtunut tähän joukkoon. Tästä syystä Elvi kirjoittautui Vapaan Taidekoulun iltapiirustuslinjalle, jossa kävikin työnsä ohessa kymmenen vuoden ajan. Vapaa taidekoulu ei tarjonnut varsinaista opetustyötä, mutta antoi paremmat mahdollisuudet harrastaa taidetta.
Elvi Maarni muutti Vantaan Rekolaan ja omistautui täysin perheelleen eikä juurikaan osallistunut taide-elämään. Maalaamista hän ei kuitenkaan lopettanut ja myöhemmin joutuikin aviomiehensä varhaisen kuoleman johdosta elättämään perheensä taiteellaan.
Hänen mesenaattinaan toimi Suomen tunnetuin taidekauppias Helmuth van Assendelft, joka tunnettiin vaeltavana taidekauppiaana. Hän osti kuukausipalkkaa vastaan kaikki Maarnin työt ja myi ne suoraan taidetta keräileviin koteihin. Kauppasopimus van Assendelftin kanssa kesti 1950-luvun lopulta tämän kuolemaan vuoteen 1977 saakka.
Yhtenä suurena innoittajana Maarnin elämässä oli lähetystyötä tekevä pappi Matti Vuolanne. Vuolanne myi tauluja taiteen keräilijöille ja sijoitti rahat lähetystyöhön. Ilman hänen kannustustaan olisi osa Maarnin töistä ehkä jäänyt kokonaan tekemättä.
Helsingissä vietetty lapsuus ja nuoruus on vaikuttanut syvästi Maarnin taiteessa. Hän on ammentanut useisiin teoksiinsa aiheita kaupungista ja kaupunkilaisista. Töistään palaavat ihmiset, kuin aatoksiinsa vajonneina ja työpäivästä väsyneinä, risuja kantavat naiset ja monet muut teokset kuvaavat hienosti sodan ja sen jälkeisen ajan tunnelmia.
Yksi tunnetuin ja suosituin aihe on viulisti, johon Maarni sai idean Hietaniemen hautausmaan portilla soittaneesta sokeasta viulistista. Ensimmäisillä viulisteilla olikin side peittämässä silmiä, mutta se on sittemmin karsiutunut pois myöhemmissä teoksissa.
Äiti ja lapsi on aiheena usein toistuva ja aina yhtä herkkä. Taiteilijan tapa saada äidin ja lapsen rakkaus niin koskettavasti kuvatuksi, on ainutlaatuinen.
Maarnin aiheet ovat arkielämän kuvauksia, hetkiä, asioita ja tapahtumia sekä ihmisten asentoja, jotka ovat herättäneet taiteilijan mielenkiinnon.
|
Näyttelyt
Ensimmäinen vain Maarnin töitä esittävä yksityisnäyttely toteutettiin, taiteilijan vastustelusta huolimatta vuonna 1945 Strimbergin taidesalongissa. Näyttely sai paljon huomiota vuoden 1945 Suomen taiteen vuosikirjassa, jossa todetaan Maarnin töissä olevan parhaimmillaan suurta mestarillisuutta. Myös lehdistö, kriitikot ja yleisö pitivät näkemästään.
Vuoden 1945 näyttely oli siis ensimmäinen, mutta myös pitkäksi aikaa viimeinen näyttely. Vasta vuonna 1998 Kiskon kivimakasiineilla oli esillä runsaasti Maarnin teoksia, kaikki yksityisistä kokoelmista kerättyjä. Turun Sanomat kuvasi näyttelyn pystytystä jotakuinkin seuraavasti: ”Kun teoksia alettiin purkaa paketeista ja levittää seinille, hiljenivät kaikki paikalla olleet ja alkoivat ymmärtää mistä on kysymys.”
Tämän saman reaktion saattoi kokea myös marraskuussa 2003 Helsingissä Gallerie Visionissa järjestetyssä näyttelyssä. Näyttely oli todellinen menestys, joka Helsingin Sanomien mukaan raotti verhoa tämän piilossa pysyneen taiteilijan kohdalla.
Koska suurin osa Elvi Maarnin tauluista on yksityisissä kodeissa, niitä ei ole ollut julkisuudessa juurikaan nähtävillä.
Näyttelyarvosteluja Turun Sanomissa
Voit lähettää palautetta sähköpostilla osoitteeseen: info@elvimaarni.com
Lähdeteokset:
Pinx – Maalaustaide Suomessa – Siveltimen vetoja, Weilin+Göös 2003
Suomen taiteen vuosikirja 1945, WSOY
Copyright
Kuvataiteen teoksia ei saa tallentaa tietokoneen kovalevylle tai levykkeelle, käyttää tietoverkossa,
tai toisintaa ilman tekijänoikeuksien haltijoiden kirjallista lupaa. Kuvataiteen teoksista ei ole oikeutta
valmistaa kopioita paperille, kalvolle tai muulle materiaalille ilman oikeudenhaltijoiden kirjallista lupaa.
© Copyright Elvi Maarni 2003
|
|
Adam, kuvaajan luvalla. 