Kukkaistyttö

Kansallisuus

Suomi

Väline

Ei tiedossa

Teoksen mitat

Ei tiedossa

Sijoituspaikka

Inga Donner - Solonevichin ja Jura Ivaninpoika Solonevichin yksityiskokoelma.

Inventaarionumero

Tuhoutumisolosuhteet

Ei varmaa tietoa tuhoutumisesta kts. MUUTA

Lähde

Ei kuvaa.

Genre

Kuvateos

Kuvauksen tyyppi

Kuva

Muuta

Inga Donner-Solonevich kertoo kirjassaan "Liekki pimeässä" (WSOY, Juva
1988, ISBN 951-0-15086-X) toisen maailmansodan aikaisesta pakoretkestään
halki Saksan. Kirjan mainitaan olevan "Yhteistyössä kirjailijan sisaren
pojan Clas Zilliacuksen kanssa julkaistut muistelmat".

Inga Donnerin, joka syntyi Tampereella 1915, isä oli diplomi-insinööri
Anders Arthur Donner (s. 13.3.1884, k. 26.12.1928) ja tekstissä mainittu
isän isä valtioneuvos Anders Severin Donner (s. 5.11.1854, k.
15.4.1938). Inga itse oli taiteilija ja naimisissa venäläissyntyisen
taiteilijan Jura Ivaninpoika Solonevichin kanssa. Jura pakeni isänsä
kanssa Suomeen 1934, muutti välillä isänsä kanssa Bulgariaan , josta he
pakenivat Stalinin kätyreitä Saksaan.

Kun Inga ja Jura olivat menneet naimisiin ja heillä oli poika Mischka,
he joutuivat sodan loppuvaiheessa pakenemaan etenevienn
venäläisjoukkojen tieltä länteen. Pakomatkan aikana, jossakin
Altdammista itään, he joutuivat keventämään muuttokuormaansa. Tästä Inga
kertoo (s. 85-86):

"Nyt minun oli ommeltava valjaat Koffille ja purettava koko kuorma
isoilta rattailta. Oli sysipimeää eikä pieni tallilyhty kyennyt
valaisemaan edes kaikkia nyt pois viskattavia aarteita. Jäljellä olevan
omaisuutemme oli mahduttava vanhempieni ainoaan isoon matka-arkkuun.
Lopulta jouduin täysin paniikin valtaan. Minun oli päätettävä, mitä
panin matka-arkkuun ja mitä viskasin pois, ja ratkaisu saattoi merkitä
elämää tai kuolemaa. Mukaan ei saanut tulla mitään, mikä ei ollut
elintärkeää, eikä mitään tärkeää saanut unohtua. Lyhdyn vähäinen liekki
lepatti lantatunkiolla, joka oli tallipihan korkein kohta. En pystynyt
enää ajattelemaan järkevästi. Aikaisempi ajatustapamme -- "ei voi
koskaan tietää, tarvitaanko sitä joskus" -- ei enää sopinut tilanteeseen.
Aloin heitellä tavaroita rattailta lantatunkiolle. Sinne lensi kahta
villisikaa esittävä Mäntysen veistos, jonka olin perinyt isäni isältä.
Se meni ensin. Ja sen perässä Järnefeltin Kukkaisyttö, Elsa-tädin
satumaiset kahvikupit, radio, matot, Mischkan lelut... ei tetenkään
Seppel. Elämä ilman Seppeliä, lempinukkea, ei olisi ollut mahdollista.
Seppel istui Mischkan sylissä päivisin ja nukkui hänen kanssaan öisin,
pellavatukkainen, sinisilmäinen Seppel, jonka housunkannattimiin oli
ommeltu pieni edelweiss. Seppel oli myös ainoa, joka aina oli valmis
kuuntelemaan, ainoa, jonka kanssa Mischka todella saattoi jutella."

---

Ei ole varmuutta siitä, ovatko tekstissä mainitut taideteokset
tuhoutuneet vai onko joku kenties sittemmin pelastanut ne
lantatunkiolta. Ingan elämästä ne kuitenkin katosivat tuolloin lopullisesti.

Terveisin
Arvi T.

Tunnus

MT_777

Tekijä

Järnefelt Erik, (Eero), Nikolai (t (8. marraskuuta 1863 Viipuri – 15. marraskuuta 1937 Helsinki)

Teoksen nimi

Kukkaistyttö

Päiväys

1871-1937

Tuhoutumisvuosi

?1944 - 1946

Pääkuva